WAKE UP BITCH!

Olen aina ollut rauhaton sielu. Elämäni ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä ja olen kulkenut sellaisia polkuja, joille en ajatellut eksyväni. Missään ei ole ikinä ollut oikein hyvä olla. Voisi sanoa, että olen ollut välillä totaalisen eksyksissä. Kolmisen vuotta sitten elämäni onneksi muuttui. Pysähdyin hetkeksi ja äkkiä oikea suunta olikin täysin selvä. Ymmärsin mikä elämässä on tärkeintä. Se ei ole raha ja menestys. Ei suorittaminen eikä kiiltävät kulissit. Voisi sanoa, että heräsin. Samalla vaihtui koti ja puoliso. Uudehko iso omakotitalo vaihtui pieneen idylliseen hirsitorppaan. Entisen siipan ominaisuuksia en lähde avaamaan, mutta uusi puolisoni oli yksinkertaisesti minulle täydellinen.  Paljon asioita elämässäni siis muuttui. Stressin ja tyhjyyden tilalle tuli rauha ja onni. Uuden puolison myötä syttyi myös uudelleen rakkauteni luontoon.

Metsä ympäristönä on ollut minulle lapsuudesta asti tuttu. Olen vanha partiolainen ja viettänyt paljon aikaa luonnossa. Lapsuudessani luonto oli aina lähellä ja tärkeä osa elämääni. Jotenkin se kaikki aikuistumisen myötä vain unohtui. Jossain vaiheessa jopa haaveilin isommassa kaupungissa elämisestä. Pienen kylän tyttö haaveili kaupungin huvituksista. Onneksi sekin haihattelu jäi väliaikaiseksi. Nykyään olen taas ehta maalaismuija ja paheksun kaupunkilaisten hömpötyksiä. Olen siellä missä minun kuuluukin olla. Ja olen onnellinen näin.

Tavatessani puolisoni, oli hän varsin aktiivinen ja liikunnallinen mies. Hän oli myös hyvin tottunut lapinkävijä. Aloimme jo heti suhteemme alussa puhua yhteisestä matkasta pohjoiseen. Itse en ollut jostain ihmeen syystä ikinä käynyt Rovaniemeä pohjoisempana. Ja sekin reissu oli joskus 90-luvulla. Suunnittelimme reissua pitkään ja hartaasti. Lopulta kesäkuussa 2015 lähdimme matkaan. Sen jälkeen ei elämä olekaan ollut entisensä. Tuosta kesästä syttyi jatkuva polte päästä takaisin pohjoiseen. Enää en haaveile Mojitoista valkoisella hiekkarannalla vaan nokipannukahveista Lapin erämaissa. Bikinit vaihtuivat kerrastoon ja Gore-Texiin. Ja paluuta ei ole. Nykyään retkeily, kalastus ja luonto ovat mieheni jälkeen suurin intohimoni. Vanhasta snobista on kuoriutunut varsinainen metsien neito.

Niin. Nykyään koen olevani jo melko tottunut eränkävijä. Mistä siis blogini nimi ja mikä koko blogin tarkoitus oikein on? Koen itseni varsin teräväksi naiseksi, mutta olenhan minä välillä aivan täysi bimbo. Tämä piirteeni näkyy välillä hyvin vahvasti myös retkeillessäni. Olen luullut oikeaa hirveä täytetyksi, kasaan toisinaan Trangian nurinpäin, soitan lähes joka kerta metsästä miehelleni kertoakseni olevani taas eksyksissä, pakkaan rinkkani aivan liian painavaksi ja enkä tunnu ikinä osaavan pukeutua vallitsevien sääolosuhteiden mukaan. Päädyn aina joko hikoilemaan mielettömästi tai palelemaan horkassa. Mutta minä nautin joka hetkestä ja minulla on hauskaa. Ja hei, mitä oikeasti voi odottaa 30-vuotiaana eräheränneeltä blondilta? Tämän blogin tarkoitus onkin kertoa luonnosta ja retkeilystä minun näkökulmastani. Kerron käymistäni paikoista omalla tavallani ja jaan itse hyödylliseksi kokemiani vinkkejä. Tämän ei ole tarkoitus olla liian vakavaa, vaikka en minä tätä kyllä aivan leikiksikään lyö. Eräässä kesän Retki-lehden numerossa kirjoitettiin retkeilyn olevan kovassa nosteessa. Samalla muistutettiin konkareita kärsivällisyydestä ja suvaitsevaisuudesta keltanokkia kohtaan. Eli sinä blogiini mahdollisesti eksyvä hc- eränkävijä: ole armollinen. Ja kerro toki bimbolle omia vinkkejäsi mm. hyvistä retkeilykohteista.

Tervetuloa siis Eräbimbon matkaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s