MÖKKIVIIKONLOPPU YKSIN, UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Taannoin yhtenä viikonloppuna tein jotain hyvin erilaista. Lähdin nimittäin koko viikonlopuksi mökille, AIVAN YKSIN. Otsikon mukaisesti tiesin etukäteen, että siitä tulee joko todella hyvä juttu tai täysi katastrofi. Nyt joku miettii, että miten ihmeessä niin mukavasta asiasta voisi tulla katastrofi? Kohdallani syitä on varmasti moniakin, mutta eniten mietitytti osaanko asettua aloilleni ilman puolisoani. Pärjään yleensä hyvin niin kauan kuin minulla on jotain tekemistä. Mutta sitten, kun se tekeminen loppuu, alkaa levottomuus. Eniten se näkyy iltaisin. En oikein osaa tarttua mihinkään. Tai olla edes aloillani. Kai se on jotain stressistä ja ylivirittäytyneisyydestä johtuvaa. Molemmista olen yrittänyt päästä eroon ja välillä ihan hyvällä menestykselläkin. Mutta tämän seikan vuoksi tuleva viikonloppu hieman jännitti, vaikka todella innoissani olinkin.

Kyseinen mökki on isäni pidemmäksi ajaksi vuokraama ja sijaitsee Pyhämaalla. Paikka on aivan ihana. Luotan oikeastaan kaikessa hyvin vahvasti intuitiooni ja tähän paikkaan rakastuin heti. Siitä vaan yksinkertaisesti tuli niin hyvä fiilis. Olin kesällä mökillä erilaisilla kokoonpanoilla ja pitkästä aikaa koin todella rentoutuvani jossain. Yleensä hyvä mieli alkaa jo autoa kotipihalla startattaessa. Auto on täynnä hyvää mieltä ja ruokaa. Sekin on erikoista, että täältä lähtiessä ei harmita yhtään, kun tietää pääsevänsä kuitenkin taas pian takaisin. Yleensä kotiinpaluu jostain ihanasta paikasta suorastaan vituttaa. Mutta ei täältä.

Otin tällä kertaa molemmat koirat mukaan. Saapuessani satoi ja sisällä oli lämmintä 12 astetta. En voi kyllä sanoa lämpötilaa hätkähtäneeni. Lapsuudenkodissani pihisteltiin sähkön kanssa ja talvisin oli pylly huurussa. Mutta siihen tottuu. Mökissä on kuitenkin kaksi tulipesää ja se lämpeni nopeasti. Mukavuuksia on paljon. Ainoastaan sisävessa ja suihku puuttuvat. Minua ei haittaa huussi lainkaan ja en kotonakaan juuri käytä suihkua. Peseydyn kyllä toki. En sentään niin kovin ole eräelämään hurahtanut, että viihtyisin jotenkin erityisen likaisena. Minulla on kuitenkin tapana käydä kotona pesulla pihasaunassa, jossa vesi lämmitetään padassa. Siinä on jotain ihanan tunnelmallista ja toiminnallista.

Kuva1

Viikonloppu mökillä tarkoittaa minulle ennen kaikkea rauhaa ja hiljaisuutta. Ja sitä se oli tälläkin kertaa. Viritellessäni tulia saunaan koin olevani sopusoinnussa maailman kanssa. Teen melko sosiaalista työtä ja sen vastapainoksi koen kaipaavani nykyään entistä enemmän yksinäisyyttä. Osaan kyllä toimia muiden ihmisten kanssa, mutta se vaatii ponnisteluja. Kai olen jollain tapaa erakoitumissa. Mutta iskikö levottomuus ensimmäisenä iltana? Vähän. Mutta lasi viiniä ja kunnon löylyt sai sen taltutettua.

Lauantaina suunnitelmissa oli olla useampi tunti metsässä. Kyseinen metsä oli melko pieni ja itselleni entuudestaan lähes tuntematon. Evääksi otin rusinapullaa ja kaakaota. Oli muuten aivan pakko aiemmin viikolla ostaa Airamin Roosanauha- sarjaan kuuluva pinkki termosmuki. On juuri sopivan kokoinen yhdelle ja kestävä. Ja meneepä osa tuotosta hyvään tarkoitukseen. Onneksi oli evästä. Eksyin nimittäin taas kerran. Oli kyllä todella nolo juttu. Sports Trackerin kuvasta näkyy, että tein melkoisen lenkin. Eihän siinä mitään, mutta kun alkuperäinen tarkoitus oli tulla samaa matkaa takaisin. Päädyin siis rämpimään suunnittelematta lähes täyden ympyrän. Mutta samapa tuo. Teinpähän hienoja löytöjä, kuten ihanat sammaleiset kivet ja jonkun eläimen pesäkolo. Ja tälläkään kertaa en sinne metsään lopullisesti jäänyt. Perillä taas nauratti. Ei mennyt kyllä kalastuksenkaan suhteen suunnitelmat aivan putkeen. Olin ajatellut kokeilla ihan vain vanhalla kunnon mato-ongella. Madot kaivoin kotona perunapenkistä omin pikku kätösin. Mutta lauantaina huomasin, että onget olikin viety mökiltä pois. Selvisin pettymyksestä. Onkimisen sijaan kävinkin sitten uimassa 12-asteisessa vedessä. Tämä oli taas sen tulos, että oli tullut miehelle uhottua uimisesta. Ylpeys ei anna silloin periksi. Täytyy muistaa lopettaa uhoaminen, kun tämä syksy tästä etenee.

No oliko se yksinäinen mökkiviikonloppu sitten uhka vai mahdollisuus? Ei siitä täyttä katastrofia ainakaan tullut. Toki eksyin, liukastuin kallioilla ja muurahainen pääsi puremaan pyllyyn. Kirjakin oli liian pelottava luettavaksi ja viini ei maistunut. Mutta yhtä kaikki, sunnuntaihin mennessä pää oli tyhjentynyt kaikista ikävistä ajatuksista. En koko viikonlopun aikana ajatellut kertaakaan työasioita enkä murehtinut tulevaa. Ja kotiin oli tällä kertaa erityisen kiva lähteä. Oli kuulemma ikävöity.

19

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s