MINUN MÄRYNUMMENI

Nyt seuraa todella sentimentaalista tekstiä lapsuusmaisemistani. Märynummi, tai tuttavallisemmin Märy, sijaitsee Salossa entisen Halikon kunnan alueella. Myönnän kyllä vahvan tunnesiteeni vuoksi olevani jäävi tarkastelemaan asiaa täysin objektiivisesti, mutta Märyssä on vaan yksinkertaisesti maailman parhaat metsät. Lapsuudenkodistani oli matkaa metsään ehkä muutama sata metriä. Niitä metsiä on koluttu ja paljon. Metsiin liittyy myös monta muistoa, hyvää ja pahaa. Siellä on teininä kaljoiteltu ja maistettu ensimmäisen kerran tupakkaa. Löydettiinpä kerran jonkun vappujuomakätkökin. Olen lenkkeillyt Märyn metsissä äitini, siskoni ja ystävieni kanssa. Olen ollut isäni reppuselässä painona hänen juostessaan polkuja pitkin. Niin ne polut! Tuntuu, että niitä on tuhansia. Ja vielä tänäkin päivänä välillä löytyy uusi polku kuljettavaksi. Märyssä tuntuu kuin olisi metsien karkkikaupassa. On mistä valita. On lehtimetsää, havumetsää, kuusimetsää, mäntymetsää, ikimetsää ja nuorta metsää. On mäkiä ja vielä vähän isompia mäkiä. Minä sitten rakastan kallioita ja niillä kiipeilyä. Märyssä on niidenkin suhteen valinnanvaraa vaikka kuinka. On myös soita, puroja, koskia ja ihania metsäaukeita. Varsinkin lapsuudessa tuntui, että metsässä voi löytää vaikka mitä aarteita ja törmätä ties mihin. Kuten Keijoon. En tiedä onko se hänen oikea nimensä, mutta siksi häntä on aina kutsuttu ja lapsuudestani asti Keijo on ollut tuttu näky metsässä. Hän pukeutui keltaiseen sadetakkiin säällä kuin säällä. Mitä Keijo sitten siellä metsässä teki? No söi suklaata tietenkin! Jokainen aito märyläinen tietää mistä puhun. Itse en ole Keijoa enää vuosiin nähnyt, mutta muutama vuosi sitten kuulin juttua, että hän metsässä vielä liikkuisi. Toivon ainakin niin.

Olen mielestäni varsin liberaali ja edistyksellinen ihminen, mutta kahteen asiaan suhtaudun erittäin konservatiivisesti. Toinen niistä on Märynummi. Mikään siellä ei saisi mielestäni ikinä muuttua. Tuulivoimalat eivät minua häiritse, mutta kyllä minä mieleni kerran niin pahoitin, kun huomasin metsään ilmestyneen frisbeegolfradan. Kyllä ei sellainen Märyn metsiin kuulu. Tietenkin tiedostan, että onhan se hyvä, kun ihmiset saadaan liikkeelle. Kyseinen rata on nimittäin hyvin suosittu. Joka kerta on autoja metsätien varressa ja ihmisiä pelaamassa. Olkoot siis sitten siellä mokoma rata, mutta minä tuhautan sille ohi kävellessäni nenääni jatkossakin. Toinen aivan kamala asia on uudet talot. Ja se, että rakasta metsääni on hakattu niiden tieltä. Varsinkin, kun siitä osasta metsää löytyi se juomakätkö vuosia sitten. Mistä sitä tietää, että mitä aarteita sieltä olisi vielä löytynyt.

Eniten mieltäni pahoittanut asia on kuitenkin ollut vastaanottokeskus. Mieltäni ei suinkaan pahoittanut itse keskus ja sen asukkaat, vaan ihmisten reaktiot. Märyläiset perheet tilasivat kilpaa liiketunnistimella toimivia valoja ja hälytysjärjestelmiä. Päättivätpä paikalliset sankarit perustaa oikein lenkkipoppoonkin katuja vartioidakseen. Uutisissa yksi tällainen keski-ikäinen lenkkeilijä oli kovin huolissaan naapurin kauniista tytöstä. Hänellä oli kyllä lupa hekumoida tytön kauneudella, mutta auta armias jos saatanallisen paha pakolaispoika olisi tehnyt samoin. Minä tunsin vaan syvää surua ja pettymystä. Jos jokin on aina kuulunut märyläisyyteen, on se suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen. Märyssä sijaitsee jo suurimmat ja parhaimmat vuotensa nähnyt Halikon sairaala. Kyseessä on siis psykiatrinen sairaala. Lapsuudessani potilaita oli paljon ja aines oli kovin erilaista kuin nykyään. Kylällä törmäsi monenlaisiin persooniin. Osa saattoi käyttäytyä hieman erikoisesti. Onpa jokunen potilas eksynyt pihallemmekin, milloin maastoutumaan lehtikasaan venäläisiä pakoon ja milloin liimaamaan lappuja ikkunaan. Äitini työskenteli sairaalassa ja välillä kauppareissulla poimimme eksyneen (karanneen) potilaan kyytiin. Jouluisin kävimme siskoni kanssa osastoilla laulamassa joululauluja. Nämä kokemukset eivät ole muodostuneet aikuisiän toistuviksi painajaisiksi, vaan tehneet minusta hyvin avarakatseisen ja erilaisuutta kunnioittavan. Siksi otin ihmisten reaktiot henkilökohtaisena loukkauksena. Alueelle on muuttanut paljon uusia perheitä ja he eivät ole eläneet minun lapsuuttani. Mutta minun Märynummeni ja varsinkin sen metsät kuuluvat kaikille. Niissä on tilaa minulle, Keijolle, pahalle pakolaispojalle ja toivon lenkkiporukankin jatkaneen lenkkeilyään motiivinaan ulkoilun ja liikunnan myönteiset terveysvaikutukset, sekä päätyneen ulottamaan reittinsä maailman parhaaseen metsään. Ehkä lemmenkipeä setäkin unohtaa kauniin naapurin tytön.

Minulla ei ole enää mitään varsinaista sidettä Märyyn. Se on aika vaikea asia hyväksyä. Siellä on kuitenkin iso pala sukuni historiaa. Isovanhempani asuivat Märyssä ja työskentelivät myös Halikon sairaalassa. Äitini vietti suurimman osan lapsuuttaan minun lapsuudenkodissani. Nyt isovanhempani ovat kuolleet, äitini myynyt lapsuudenkotimme ja siirtynyt muualle työskentelemään. Silti huomaan usein suuntaavani sinne. Kävelen metsissä tuntikausia. Muistelen lapsuuttani. Suunnittelen tulevaa. Välillä en ajattele yhtään mitään. Välillä en ajattele todellakaan yhtään mitään ja eksyn. Mutta ikinä ei mikään pelota. Juureni ovat syvällä noissa metsissä. Tytön voi viedä Märystä, mutta Märyä ei ikinä voi viedä tytöstä.

2 kommenttia artikkeliin ”MINUN MÄRYNUMMENI

  1. Muuten samaa mieltä Märystä, mutta tuulimyllytkään eivät kuulu sinne. Lapsuuteni hiihtomaisemat muuttuivat totaalisesti. Minä olen niitä jotka joutuivat pitämään latuja auki, kun lunta tuli. Halikon Hakoniskathan teki ja ylläpiti niitä latuja talkoovoimin.

    Tykkää

    • Tottahan se on, että muuttivat maisemaa. En tiedä miksi eivät ole herättäneet minussa sen enempää kielteisiä tunteita. Ehkä koska en joudu niiden läheisyydessä asumaan enkä ole hiihtonaisia. Lapsuudesta muistan, että ladut olivat kyllä hyviä. Isossa mäessä on pyllähdetty kerta jos toinenkin, mutta vika ei ollut ladussa vaan laskijassa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s