LET`S HIT THE ROAD! ELI KUINKA SELVITÄ PITKÄSTÄ AUTOMATKASTA HENGISSÄ JA SUHT TÄYSPÄISENÄ

Olemme mieheni kanssa ajaneet ja paljon.  Viime kesän reissulla taisi kilometrejä kertyä 4300. Ei ole helppoa sellainen aina ei. Toki olemme kaikki erilaisia. Joku voi ajaa ilman mitään tuskia vaikka tuhat kilometriä putkeen ilman pysähdyksiä ja skarppina kuin mikäkin. Mutta en minä. Juttujani lukeneet varmaan arvaavat tässä vaiheessa, että minulla on omat kotkotukseni tämän(kin) asian suhteen. Tähän postaukseen olenkin kerännyt omia vinkkejä pitkän automatkan selättämiseksi. Nämä ovat siis täysin omia kokemuksiani ja voivat olla jonkun toisen mielestä aivan kamalaa kuraa. Eli älä tykkää kyttyrää jos jokin vinkeistäni onkin omalla kohdallasi täysi susi. Koko aihe saattaa jonkun mielestä olla täysin turha ja naiivi, mutta itse olisi välttänyt monta suonenvetoa, närästystä, itkua ja porua jos olisin tiennyt enemmän.

Siis kaikkihan lähtee pukeutumisesta. Minä entisenä turhamaisena snobina ymmärrän sen aspektin, että haluaa näyttää hyvältä. Mutta pitkällä automatkalla se vaan on niin, että mukavuus, käytännöllisyys ja lämpö ennen kaikkea. Minähän luulin ensimmäisellä kerrallani Lapissa pukeutuvani maximekkoihin. Siis perillä. Siksi koen, että joskus on aivan ookoo kirjoittaa monelle täysin itsestäänselvyyksiä. Pakko meitä bimboja on olla muitakin. Eli jos suunnitelmissasi on ajaa yhdellä rykäyksellä Lappiin, älä missään nimessä ikinä pue päällesi mitään kiristävää. Ehkä joku simpsakka 18-vuotias on koko matkan tyytyväisenä kireääkin kireämmissä revityissä pöksyissä, mutta en minä. Enkä suosittele sitä kenelläkään yli 30-vuotiaalle. Tuloksena on turvotus ja kiristävät suonikohjut. Itse pukeudun nykyään aina kalsareita muistuttaviin collareihin ja huppariin. Huomiota kannattaa kiinnittää myös kenkiin ja sukkiin. Tänä kesänä tein sen virheen, että olin ilman sukkia liian kireissä kengissä. Jalat olivat aivan jäässä ja veti suonta. Rookie mistake. Kunnon sukat ja rehelliset lenkkarit jalkaan, kesälläkin. Helteellä ilmastointi kuitenkin töhöttää autossa täysillä ja pidemmän päälle se ei tee kintuille hyvää.  Lisäksi kannattaa varata loppumatkaksi lämmintä vaatetta mukaan. Itseäni ainakin paleltaa väsyneenä ja silloin on mukava pukea enemmän päälle. Varsinkin jos autossa on tarkoitus ottaa torkut.

Olemme lähteneet ajamaan pohjoiseen aikaisin aamulla, aamupäivällä, iltapäivällä, alkuillasta ja illalla. Keskellä yötä emme sentään ole ikinä lähteneet. Ei ole ollut kyllä minusta kiinni. Mieheni on vain päättänyt olla todellinen party pooper jos olen saanut keskellä yötä ällin lähteä jo ajamaan, kun ei uni ole tullut ja aamulla on lähtö. Tämäkin on kovin yksilöllistä. Jotkut ajavat mielellään yön yli säästääkseen päivän perillä. Oma kokemukseni on, että se päivä menee väsymyksen takia joka tapauksessa kutakuinkin ohi. Lisäksi jos on varannut itselleen ihan oikean majoituksen, pääsee suurimpaan osaan esimerkiksi Ylläksen mökeistä vasta joskus kolmen jälkeen, sesonkina myöhemmin.  Telttaillessa asia on tietenkin toinen, mutta kyllä siitä menee itselläni silti rytmi sekaisin. Jos kuitenkin päättä ajaa yön yli, kannattaa hieman suunnitella sitä etukäteen. Meillä mies ajaa oikeastaan aina. Varsinkin pimeällä. Jos kykeneviä kuskeja on useampi, kannattaa vahtaa vuoroja ja nukkua aina kun voi. Jo autoa pakatessa kannattaa huomioida se, että siellä mahdollisesti yritetään nukkua. Se saattaa olla haasteellista silloin, kun on koiria mukana. Meillä on muutaman kerran ollut auto niin täynnä, että edes penkin selkänojaa ei saa kallistettua taaksepäin. Ihan kuin kirkonpenkissä olisi yrittänyt nukkua. Jostain syystä olemme ottaneet torkut aina joko Iin Shellillä tai Tornion ABC:llä. Tai siis pikemminkin autossa niiden parkkipaikalla. Jos haluaa kuitenkin välttää torkut kummallisissa asennoissa ja väsymyskrapulan, lähde matkaan aikaisin aamulla. Ja piste. Meillä on tullut niin tehdessä vähiten keskinäistä kärhämääkin.

 Tähän kärhämöintiin kannattaa varsinkin paluumatkalla varautua. Meillä ei miehen kanssa yleisesti riitaa juuri tule, mutta onnistumme aina vetämään kunnon shown palatessamme reissuiltamme kotiin. Se alkaa yleensä jossain Jyväskylän ja Tampereen välillä. Shown käsikirjoitushan menee niin, että toista (minua) alkaa kotiinpaluu ahdistaa. Ahdistus ilmenee ärsyttävänä käytöksenä. Vanhoja asioita aletaan kaivella ja murehditaan tulevaisuutta. Kaikki tämä yleensä minun toimestani. Viimeistään Urjalassa jompikumpi (minä) koen, että ei saa tarpeeksi huomiota ahdistuksessaan ja alkaa vaatia poispääsyä autosta. Jankutusta kestää kauan. Lopulta se päättyy siihen, että toisella (miehellä) menee pälli, hän pysäyttää auton ja marssii itse matkoihinsa. Toinen (minä) kerää hetken itseään autossa, hyppää rattiin, ajaa toisen perään ja yrittää ikkunan kautta suostutella takaisin autoon. Toinen (mies) tulee hetken maanittelun jälkeen takaisin, teeskentelee hetken mököttävänsä ja mukamas leppyy sitten. Tämän jälkeen nauretaan ja halaillaan. Valtakunnassa taas kaikki hyvin. Tämä toistuu oikeastaan joka kerta. Käsikirjoitus voi hieman muuttua, mutta roolitus on yleensä sama. Meillä vain on aina reissussa niin ihanaa, että tuleva arki ja sen haasteet tuntuvat kotimatkalla ylivoimaisilta kestää. Viimeksi paruin Kärsämäeltä Tampereelle. Eli kauan. Kaikki pisteet miehelle, että ei jättänyt minua kyydistä jossain Jyväskylän tienoilla. Suurin osaa käyttäytyy varmasti täyspäisemmin kuin minä. Mutta jos tiedostat, että joko matkakumppaniasi tai itseäsi saattaa kotiinpaluu vituttaa vähän kovemmin, kannattaa se jo etukäteen huomioida. Autossa olisi hyvä olla suklaata. Mitä lähemmäs koti tulee, sitä iloisempia ja laulattavampia kappaleita kannattaa kuunnella. Pitäkää tunnelma autossa tasaisen korkeana. Välttäkää vaikeita keskustelunaiheita. Jos lähitulevaisuudessa on jotain mukavaa tulossa, keskustelkaa siitä. En tiedä auttaako mikään näistä itseni kohdalla, mutta ehkä astetta dramaattisempi kotiinpaluu vain onkin se meidän juttu.

Meinasin kirjoittaa tähän myös musiikista ja sen merkityksestä pitkillä automatkoilla. Juttua olisi kuitenkin tullut niin paljon, että aion joskus kirjoittaa vain siitä. Sen sijaan käsittelen vielä ruokailua ja nesteytystä. Itsellänihän on tunnetusti maailman pieni rakko ja pissalle on päästävä todella usein. Tämä aiheuttaa minulle melkoisesti paineita, sillä mieheni kehuu ajaneensa kerran Ouluun yhdellä perseellä. Tällä hän taitaa tarkoittaa, että kuseskele omalla ajallasi nainen. Olen siis tietoisesti välttänyt kahvin juomista juuri ennen lähtöä sekä välttänyt veden liiallista litkimistä. Tarpeeksi tulisi kuitenkin juoda. Muuten tulee turvotus ja nääntymys. Sellainen hirvittää itseäni jo ihan ammatillisessa mielessäkin ja surku tulisi munuaisparkojani. Sen olen huomannut, että missään nimessä ei kannata juoda Vichyä tai vastaavaa. Siitä seuraa pitkällä ajomatkalla aivan kamala närästys ja maha turpoaa. Varsinkin jos ajaa yöllä. Tässäkin siis vesi vanhin voitehista. Ja sitä kohtuudella jos on taipumusta vinkua vessaan puolen tunnin välein. Ruokailu onkin sitten yhtä tasapainottelua. Jos syö liikaa , tule uni. Jos syö liian vähän, tulee närsy (=nälästä johtuva ärsytys). Tämänkin suhteen ihmiset ovat niin yksilöllisissä. Minua vaan hiilihydraatit sattuvat autossa istuessa turvottamaan ja vielä ajamista seuraavana päivänäkin on tunkkainen olo. En minä nyt sentään mitään karppimättöä autossa kuitenkaan vedä. Sen olen kuitenkin viimein oppinut, että otan Iin Shellillä joko sämpylän tai munkin. En missään nimessä molempia. Kaikkein parhain ja freesein olo säilyy, kun syö suht kevyesti koko ajomatkan ajan. Perillä voi sitten possutella.

Meillä on mieheni kanssa takana jo aika paljon yhteisiä kilometrejä vaikkei vuosia vielä niin montaa olekaan kulunut. Istumalla autossa oppii toisesta yllättävän paljon. Se voisikin olla hyvä parisuhdetesti ennen isompien askeleiden ottamista suhteessa. Ajakaa Lappiin ja takaisin. Jos toisessa ei mikään senkään jälkeen radikaalisti ärsytä, suhde on vakaalla pohjalla. Vaikka kotiinpaluumme ovatkin aina kovin dramaattisia, olen joka reissun jälkeen mieheeni entistä rakastuneempi. Ei kai sitä voi muutakaan tuntea, kun toinen on ensin kärsivällisesti etsinyt minulle kelpaavia pissapaikkoja, lohduttanut kotiinpaluuahdistuksessa, antanut minun nukkua ja ajanut itse suurimman osan, vienyt Haaparannan taivaalliseen karkkikauppaan hakemaan evästä, kertonut lapsuudestaan ja nuoruudestaan ihania tarinoita sekä laulanut Don Huonojen Seireenin sanasta sanaan tismalleen oikein.

22448615_10212553710130971_6721402571521604783_n

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s