MUSIIKKI MATKASSANI

Rakastan musiikkia. Tämä tähänastisen elämäni pisin rakkaussuhde alkoi 2-luokalla, kun aloin kiinnittää huomiota neljä vuotta vanhemman siskoni huoneesta kantautuvaan musiikkiin. Sitä kuunneltiin ajalle uskollisesti mankalla c-kasetilta. Siskoni mankassa oli kaksi kasettipesää, eli kyseessä oli aika kova peli tuohon aikaan. Eniten huoneesta taisi kuulua Apulantaa, mutta toki myös Take Thattia. Ja minusta kuoriutuikin tuon jälkimmäisen poppoon todellinen hc-fani. Bändin hajottua kuvaan astui Hanson. Fanitus sai aivan uudet mittasuhteet. Samoina vuosina siskoni huoneesta kuului Bluria, Oasista ja sitä Apulantaa. Taisin olla 3.luokalla, kun isoäitini osti minulle ikioman cd-soittimen. Tästä aukesi aivan uusi maailma. Varsinkin kun sain vielä paketillisen kasetteja ja sain nauhoittaa niihin mitä vain. Olen syntynyt noin viikkoa ennen joulua. Tuohon aikaan jos halusi jotain uutta, piti toiveiden kanssa odottaa joulukuuhun. Ja niin koko alakoulun ajan toivoin niin synttäri- kuin joululahjaksi uutta levyä. Alakoulun viimeisillä luokilla minulla oli tapana nukahtaa musiikkiin. Laitoin jonkun levyn hyvin hiljaisella soimaan ja siihen pieni bimbo nukahti. Jostain syystä mieleen on jäänyt elävä muistikuva Michael Jacksonin Heal the Worldista soimassa pimeässä esiteinin huoneessani repeatilla. Kai sitten koin tuon kappaleen jotenkin erityisen rauhoittavana.

Yläasteen alkaessa kuvaan astuivat mukaan poltetut levyt. Siskoni tuolloinen poikaystävä hankki niitä minulle kaverinsa kautta. Äkkiä sainkin toivoa levyilleni ihan mitä vain! Muistan kuunnelleeni noina vuosina paljon Metallicaa. Tuossa vaiheessa olin jo saanut suostuteltua äitini antamaan alakerran stereomme huoneeseeni. Ne vain soivat niin paljon paremmin kuin mankkani. Olin jo tuolloin tarkka siitä, että musiikki soi mahdollisimman hyvin. Koko 7.luokan makasin pimeässä huoneessani sohvalla ja kuuntelin musiikkia. Pystyn edelleen ajatuksissani siirtymään tuohon tilaan ja tunteeseen. Kuinka stereoiden siniset digitaalikirjaimet ja numerot loivat ainoan valon huoneeseeni. Noina aikoina minulle ominainen ajoittainen synkkämielisyys alkoi nostaa päätään ja pienessä teinin päässäni oli aika raskaitakin tunteita. Musiikin kautta sain oikein luvan kanssa velloa niissä ja kai se jollain tapaa auttoikin. Koko yläasteen musiikki kulki vahvasti matkassa. Poltettujen levyjen kokoelmani kasvoi ja kertyi niitä aitojakin. Jossain 8.luokan vaiheella minulle iski kova räppivaihe ja kuuntelin paljon Cypress Hilliä ja Wu-Tang Clania En tajua mistä sekin tuli. 9.luokalla luukutin Avainta. Olin jo tuolloin hyvin aatteellinen ja Punainen tiili upposi kommarikakaraan kuin kuuma veitsi voihin.

25086725_10155861997229898_712482490_o

Lukion aikana tapahtui jotain todella mullistavaa. Meidän vanhaan rintamamiestaloomme tuli kaapeli ja sen myötä MTV! Oi autuutta. Asuimme tuohon aikaan äitini kanssa kahdestaan ja olin saanut koko kellarikerroksen itselleni. Minulla oli siellä myös oma telkkari ja MTV oli päällä oikeastaan koko ajan. Lukion päättymisen jälkeen minulle tuli kova punk-vaihe. Muistan ikuisesti ensimmäisen livekeikan. Se tunne. Olen aina kokenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Mutta tuolloin tuolla keikalla koin lähes uskonnollisen elämyksen. Tunsin kuuluvani joukkoon. Jäin koukkuun ja vuoden aikana kävin lukuisilla eri keikoilla. Bändit olivat mitä olivat. Ikinä en käyttänyt korvatulppia ja vaikutukset tuntuvat edelleen. Mutta minä elin ja nautin. Sen jälkeen tulikin monen vuoden musiikillinen taantumus. Jämähdin vuosiksi kuuntelemaan samaa musiikkia. Kunnes tapasin nykyisen puolisoni. Hänen kauttaan muutuin niin paljon avoimemmaksi, että en enää ollut yhden genren nainen vaan annoin mahdollisuuden kaikelle musiikille. Nykyään kuuntelenkin musiikkia genrestä riippumatta ja oppinut arvostamaan jos jonkinlaisia kappaleita. Ja hyvä niin.

Mutta miten läpileikkaus musiikilliseen historiaani kuuluu retkeilyyn? No ei oikeastaan yhtään mitenkään. Kunhan halusin kirjoittaa siitä. Musiikki itseässään taas kuuluu minun retkeilyyni. Yleensä arvostan yksin metsässä kävellessäni hiljaisuutta ja vain hyvin harvoin otan kuulokkeet mukaan. Olen hyvin tarkka musiikkivehkeistäni. Äänen täytyy soida hyvin ja puhtaasti. Tällä hetkellä minulla on kuulokkeina JBL:n bluetooth-kuulokket. Ja kylläpä ovat hyvät. Ei tarvitse sotkeutua johtoihin eikä tunkea mitään korviinsa. Akkukin kestää kauan. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Sitten taas luonnossa yöpyessä, on ihana kuunnella musiikkia illalla nuotion äärellä. Meillä on useampi bluetooth-kaiutin, mutta yleensä meillä on mukana Marleyn Chant Mini. Se on hyvin kevyt ja akku kestää pitkään. Lisäksi kaiutin on helppo ladata autossa. Kaiken muun hienouden lisäksi sen saa ripustettua rinkkaan. Soundi on erityisen hyvä. Syvyyttä voisi olla enemmän, mutta se on ainoa miinus. Kyseessä on siis todellinen retkeilijän unelma. Jos leiripaikalle ei ole paljoa matkaa ja rinkassa tilaa, tulee mukaan Bosen Soundlink Mini. Kaiutin on kokoonsa nähden hyvin painava ja se ladataan telakan avulla. Mutta ääni on aivan uskomaton. Pikkuinen kaiutin jytää kunnolla, mutta se ei kuitenkaan häiritse muita. Kaiutin nimittäin kuuluu tarvittaessa vaan tietyllä säteellä ja näin sen kanssa voi kuunnella täysin huoletta musiikkia hieman kovemmallakin. Mutta tosiaan. Kaiutin on turhan raskas pidemmälle kävelylle mukaan.

Kaikkein eniten musiikkia tarvitaan automatkalla pohjoiseen. Yleensä alan kerätä uutta soittolistaa heti edelliseltä reissulta palattuamme. Olen tehnyt siitä jo oman taiteenlajinsa. Meiltä Ylläkselle on matkaa 180 kappaleen verran jos lista aloitetaan vasta hetken kuluttua kotoa lähdettyä. Siinä on myös tilaa noin kymmenelle spontaanille lisätoiveelle. Niitä tulee nimittäin aina. Listaa kootessani mietin aina, että mikä kappale sopii mihinkin kohtaan matkaa. Välillä hämmästytän jo itseänikin. Kerran onnistuin ajoittamaan listan niin, että Scandinavian Music Groupin 100km Ouluun kajahti, kun matkaa Ouluun oli tosiaan se 100km. Arvio perustui puhtaaseen matematiikkaan ja edelleen hieman röyhistän rintaani tälle saavutukselle. Muuten käytän hieman karkeampaa arviota kappaleita sijoittaessani. Alkuun kuuluu aina iloiset ja positiiviset kappaleet, joissa on jotain mukavaa lupaava tunnelma. Hyvä esimerkki tällaisesta kappaleesta on esimerkiksi PMMP:n Matkalaulu. Alun yltiöpositiivisen ja itsestään selvän tunnelman jälkeen käy tasaisemmat klassikot ja uusi musiikki. Loppumatkaa kohti mentäessä pitää olla sellaisia kappaleita, että niiden mukana voi laulaa ja näin psyykata itseään jaksamaan loppumatkan. Jostain syystä jokaiselle listalla on tässä vaiheessa Happoradion versio kappaleesta Unelmia ja toimistohommia sekä Guano Apesin Lord of the boards. Niitä me laulamme aina täysillä. Jokaiselle listalle ujutan aina noin neljä yleensä ysäriklassikoita sisältävää rykelmää. Meillä on näille oma hieman karskimpi nimitys ”paskaputki”. Nämä paskaputket on koettu jaksamisen kannalta hyvin tarpeellisiksi, vaikka ne aina miehen suunnalta saavatkin aikaan taivastelua, epäuskoisia ilmeitä ja inhon väristyksiä. Taattua paskaputken laatua ovat mm. koko Vengaboysin tuotanto, Aqua sekä muut eurodancen ihmeet. Nöyrimmät kiitokset minulta kaikille näille ”lahjakkaille” musiikoille. Olette auttaneet minua jaksamaan istua autossa, kun kaikki muut keinot on jo käytetty.

Perheeni lisäksi elämässäni rakkaita asioita ovat luonto, liikunta, musiikki ja kirjallisuus. Eikä välttämättä juuri tässä järjestyksessä. Musiikissa on parhaimmillaan jotain ylimaallista. Parhaimmillaan se värittää ja syventää kokemuksia ja tunteita. Kaikkein ikimuistoisin muisto musiikista reissuillamme liittyy Kilpisjärveen ja Rammsteiniin. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun lähestyimme Kilpisjärveä ja ensimmäiset majesteetilliset ja karut tunturimaisemat tulivat kohdalle. Autossa soi Rammsteinin Mutter. Tuo kappale ja maisema loivat yhdessä yhden elämäni kauneimmista hetkistä. Tunsin tuon hetken kauneuden ja ainutlaatuisuuden lähes fyysisenä kipuna. Puristin miestäni kädestä. Kumpikaan ei puhunut mitään. Hänkin tunsi sen. Sitä musiikki parhaimmillaan minulle juuri on. Yhteisiä muistoja ja tunteita. Hetkiä toisesta maailmasta.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s