RUN BIMBO RUN, OSA 1

En ole kuukausiin kirjoittanut mitään. Nyt kuitenkin lukijan toiveesta on niin viimein tehtävä. Äitini on jo pitkään toivonut uutta postausta. Hän ilmeisesti lukee säännöllisesti raporttiani Nuts Ylläs Pallakselta. Tiesipä jopa ulkomuistista kertoa, milloin kyseinen raportti on julkaistu. Täytyy nyt siis antaa Äiti-paralle uutta luettavaa. Alun perin aloin kirjoittaa blogia helpottaakseni tunnetta, että olen elämässäni jumissa. Työkuvioni oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Kirjoittamalla tunsin tekeväni edes jotain helpottaakseni oloani. Työpaikan vaihtamisen jälkeen en ole enää tuntenut samaa pakottavaa tarvetta paeta arkeani kirjoittamiseen. Siksi on ollut vaikea löytää motivaatiota. Nyt motivaattorina toimi siis äitini toistuvat pyynnöt saada lukea jotain uutta. Eikä sekään kyllä huono juttu ole lainkaan. Kiva se on, että äitiä jaksaa kiinnostaa nuorimmaisensa tarinat. Ja jos totta puhutaan, olen kyllä hänelle hieman velkaakin. Eläkkeelle jäätyään äitini on ottanut tavaksi tuoda maanantaisin perheelleni valmiiksi tehdyn ruuan. Yleensä siitä on riittänyt useammaksi päiväksi. Tästä on ollut valtava apu lapsiperheen arjessa. Mamin muonituspalvelu on töissäkin saanut osakseen ihailua ja keskustelua. Viime maanantaina ihana osastosihteerimme kysyi, että mitä ruokaa Mami mahtaa meille tänään tuoda. Tämän jälkeen on siis vain kohtuullista täyttää äitini toive. Eli pidä kiinni tuolistasi Mami, tämä on ihan sinua varten kirjoitettu. Tosin jaoin tämän kahteen osaan. Ei liikaa kerralla sentään.

55521039_1336359383155689_5975172091471724544_n

Juoksuharrastukseni ei jäänyt viimevuotiseen kilpailuun. Päätimme mieheni kanssa jo heti kisojen jälkeen, että tänä vuonna matkoina on Nuts Karhunkierroksella 34km ja Nuts Ylläs Pallaksella lyhyin matka, joka syksyllä selvisi olevan 37km. Ilmoittautumisten auetessa olin siis molemmilla kerroilla jo muutamaa minuuttia vaille päivittämässä sivua. Kädet innosta täristen olin ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa mukaan. Nuts Karhunkierrokselle ilmoittauduin sormet kohmeessa keskellä peltoa, koiran kiskoessa hihnassa ihan koko ajan. Fiilis molempien ilmoittautumisten jälkeen oli loistavan innostunut ja motivoitunut. Pian niiden jälkeen tapahtuikin sitten romahdus. Nuts Ylläs Pallaksen jälkeen palautuminen kävi lyhyestä matkasta huolimatta todella hitaasti. En tiedä oliko pitkään jatkuneilla kovilla helteillä vaikutusta asiaan. Olin todella väsynyt, tuskainen ja kipeä. Silti juoksin melko lyhyen ajan sisään useamman pitkän lenkin, pisimmän ollessa 42.5km. Kaltaiselleni aloittelijalle ne vaan taisivat olla liikaa. Syksyllä huomasin olevani vain entistä väsyneempi. Nukuin yhdeksän tunnin öitä ja silti aamulla olin aivan loppu. Aivot eivät toimineet kunnolla ja mieli oli maassa. Palautuminen oli todella hidasta. Salikäynnin jälkeen lihakset saattoivat olla viikonkin todella kipeinä. Olo oli hyvin stressaantunut ja kireä koko ajan. Lisäksi painoni nousi lyhyessä ajassa useamman kilon. Kävin työterveydessä valittamassa oloani ja sain lähetteen labroihin. Kaikki olivat kunnossa. Tulin siihen tulokseen, että elimistöni oli liiallisen rasituksen ja stressin vuoksi aivan jumissa. Mieheni oli samaa mieltä. Hänen käskystään unohdin loppuvuodeksi kaiken tavoitteellisen harjoittelun ja liikuin ihan vaan oman fiiliksen mukaan. Se oli hyvin vaikeaa ja itsetuntoni koki tästä suuren kolauksen. Mutta myöhemmin huomasimme, että tämä toimi.

Olin koko loppuvuoden asennoitunut niin, että jatkan harjoittelua ja juoksemista taas heti 1.1. alkaen. Oikeasti kävin varovaisilla lenkeillä jo muutamaa päivää ennen. Ja ne tuntuivat hyvältä. Vuoden vaihduttua siivosin taas hieman ruokavaliotani ja jätin alkoholin lähes kokonaan pois. Tämä oli pakollinen toimenpide. Söin koko joulun kuin porsas ja join viiniä joka päivä. Käytin koko joulun anopilta lahjaksi saamaani jumpsuitia, ja sen väljä leikkaus mahdollisti moisen sikailun ilman sen suurempia huolehtimisia omista linjoista. Heti vuoden alussa aloin käydä säännöllisesti lenkeillä, tarpoa pitkiä aikoja mahdollisimman syvässä hangessa sekä harjoitella salilla. Heti kulki yllättävän hyvin, mutta touhusta puuttui kuitenkin ilo. Olin jo syksyllä päättänyt, että Ylläs tulisi olemaan se kesän päätavoite. Karhunkierros olisi vain harjoittelun vuoksi. Tammikuun kuluessa huomasin, ettei Ylläksen 37km reitti jollain tapaa jaksanut innostaa. Matkana se ei enää tulisi olemaan samanlainen haaste kuin viime vuonna. Lisäksi reitti oli monilta osin sama kuin viime vuonna. Enemmänkin tavoitteena oli juosta matka mahdollisimman nopeasti. Viime vuonna tunsi itseni voittajaksi ihan vain juoksemalla maaliin ja omaan tasooni nähden hyvällä ajalla. Nyt tiesin, että olisin pettynyt, jos tuhraisin matkalla mielestäni liian kauan aikaa. En olisi millään halunnut lähteä niin kauas pettymään itseeni. Juoksun kuitenkin kuuluisi olla iloinen asia. Niinpä aloin miettiä vaihtoehtoja. Muutaman päivän asiaa pohdiskelin ja tulin siihen tulokseen, että pidennän matkaa. Seuraava matka on 55km ja siinä on taas jo eri tavalla itselleni haastetta päästä ihan vain maaliin. Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja teimme päätöksen. Kävin saman tien päivittämässä tiedon ilmoittautumiseeni, ennen kuin ehtisin vaihtaa mieleni. Ja voi pojat, kuinka hyvä mieli sen jälkeen oli. Mieli keveni ja motivaatio nousi aivan uudelle tasolle. Tuntui ettei mikään voisi minua pysäyttää. Ja edelleen tuntuu muutamia notkahduksia lukuun ottamatta samalta. I´m back bitches!

55933736_281718692722521_7001942469495488512_n

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s